...kirjoitus.

Olen 26-vuotias yhden lapsen ja yhden koiran mami. Olen hiukan erakkoluonteinen, kapinallinen haaveilija.

Tammikuussa hain eroa niin rakkaasta, mutta rikollisesta, ongelmaisesta ja ongelmallisesta miehestäni. Siis nykyisin ex-miehestäni, koska yhteenpaluuta en, huolimatta rakkaudestani ja intohimostani häneen, edes harkitse.

Luulin jo, että olen oppinut olemaan yksin, mutta huomaankin olevani yksinäinen ja kaipaavani todellista elämänkumppania. Emme ex-mieheni kanssa koskaan edes asuneet yhdessä, ja avioliittomme ei ollut lähelläkään sellaista, jota avioliitoksi haluan kutsua. Todellisuuteen asti ne nimet vihkitodistuksessa eivät yltäneet. Mutta en ole vihainen, enkä katkera, vain surullinen ja pettynyt. Kaipaan miestä, jonka kanssa jaamme elämämme loppuun asti. Kodin, päätökset, rakkauden, hellyyden, seksin, ilot ja surut.

Olen täysin parisuhdeihminen, mutta koen olleeni koko elämäni ilman todellista PARIsuhdetta. Vain ohimeneviä suhteita. Tuntuu, kuin ihmiset olisivat elämässäni vain lyhyillä läpikulkumatkoilla. Kaipaan ja tarvitsen pysyvyyttä. Vihaan kun ihmiset tulee ja menee, eikä minua ole tehty vaihtuviin seurustelu, avo- tai avioliittoihin. Olen täysin yhden miehen nainen, en vain vielä tunne sitä Yhtä ja Oikeaa Miestä. Mielenkiinnolla odotan milloin hän minut löytää.

Yksi tärkeä asia, joka teidän tulee heti tietää. Eri uskonnoista, kirkoista ja maailman tekopyhyydestä huolimatta... Olen aina tiennyt, että Jumala on olemassa, että Hän rakastaa, suojelee ja ohjaa minua. Siltikin vaikka en aina haluaisi, enkä aina kuuntele tai tottele. Rukoilen, että tapahtukoon Isä Jumala Sinun Tahtosi, vaikka itkisin ja huutaisin ymmärtämättömyydessäni vastaan. Monesti olen kuiskannut, joskus tuskissani huutanut; Jumala auta. Ja lapsen uskollani vakuutan, aina olen avun saanut, tavalla tai toisella, monesta pahasta olen päässyt ja olen edelleen elossa.

Kirjoittelen epäsäännöllisen säännöllisesti, eli aina kun haluan kertoa teille.

"Rakkaudella, Odel"